NEITI EPÄJÄRJESTYS

Tälläinen haaste siis kyseessä: Kerro itsestäsi jotain, mikä tekee sinusta ihmisen. Voit vaikka tehdä kokonaisen listan huonoista puolistasi, pahoista tavoista tai muusta. Tai voit vaikka kertoa elämäsi nöyryyttävimmän kokemuksen. Mitä tahansa, mikä muistuttaa ihmisiä, että "minäkin olen vain ihminen".

Okei! Täältä pesee, mutta varoitan: ällöttävää luettavaa tiedossa. Lukeminen aiheuttaa oksennusreflekseja :)

1. Olen emämokien äiti. Todella noloja lipsahduksia ja pienessä (ja suuremmassakin) hiprakassa saadut oivallukset jaksavat muistuttaa siitä, että olen tosiaankin vain ihminen, en kävelevä hyvien tapojen opas. Illan repertuaareihin kuuluvat vaatteiden vähennys (koska saan illan mittaan paikan komeimman vartalon), yllytyskaraoke (koska huomaan yhtäkkiä olevani laulajana aivan verraton) sekä hurjat tanssiliikkeet (koska kuvittelen olevani Tanssi tähtien kanssa -ohjelmassa ja vieressäni on Jimi Pääkallo alias kuka tahansa viereen osunut hyypiö).

2. Kaivelen päänahkaani, kun olen hermostunut. Se on ällöttävää. Joskus olen niin uppoutunut kaivelemiseen, etten kuule mitä minulle puhutaan.

3. En pidä yllätysvieraista. Olen teeskennellyt, etten ole kotona useita kertoja. Kaverit ovat huudelleet ikkunan alla, mutta tuloksetta (sori kaverit). Kun olen kotona, haluan rentoutua; ylläni on mummotrikoot ja napapaita, roskia on ympäri asuntoa, mässäilen sängyssä ja piereskelen, enkä halua, että kukaan näkee "todellisen minän". (Okei, kyllä se on yleisessä tiedossa, mutta silti. Kukaan ei ole vielä NÄHNYT).

4. En maksa laskujani ajoissa. Kyse ei ole rahanpuutteesta, vaan silkasta saamattomuudesta. Kuvitelkaa: avaa kone, näppäile nordea, kaiva tunnusluvut, maksa lasku! Huh.

5. Olen kateellinen. Hävettää myöntää, mutta kyllä olen. Miksi tuo, vaan en minä? Miksen saa sitä mitä toisellakin on? Kateellisuuden lisäksi sorrun myös arvostelemaan kateuden kohdetta rankalla kädellä. Viimeksi arvostelin mielessäni erästä tyttöä, joka oli mielestäni maailman hirvittävin ilmestys, mutta silti istui komean miehen kanssa käsi kädessä. Typerää.

6. Olen itse epäjärjestys. En löydä koskaan mitään, MISTÄÄN. Tavarani elävät omaa elämäänsä. En ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää, miksi petivaatteet pudistetaan ennen pesua, nehän pestään kumminkin? Miksi muovipussit täytyy taitella, kenellä on aikaa sellaiseen? Miksi tavaroille täytyy olla oma paikka? Miksi lajitella, kun voi pakata kaikki roskat samaan pussiin? Miksi?

7. Ärsyynnyn nopeasti, vaikka väitän tulevani toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Viimeksi ärsyynnyin, kun huomasin erään tytön syövän todella hitaasti. Hän söi annoksestani puolet pienemmän puolet pidemmässä ajassa. Hän nyppi ruokaa ja laittoi haarukan hyvin hitaasti ja varovasti suuhunsa ja pureskeli erittäin vähäeleisesti. Tuskin söi. Hei haloo, ei se ruoka pure!

8. Kiroilen todella paljon, vaikken itse pidä kiroilevista ihmisistä, varsinkaan nuorista naisista.

9. Olen juoruakka. En haluaisi myöntää, mutta rakastan juoruja ja tapahtumien päivittelyä. En kuitenkaan pidä pahansuopaisista juoruista, vaan lisään aina "tämä ei siis ole selän takana puhumista, vaan kertoisin asiasta kyseiselle henkilölle ihan päin kasvojakin". Joo joo, niinpä. Naamioin juoruiluni hyväntahtoiseksi ihmettelyksi ja jatkan paskanpuhumista...

10. ...vaikka pelkään yli kaiken, että minusta puhutaan pahaa selän takana. Jos viereisessä pöydässä naureskellaan, ajattelen että minullehan nuo. Kaikki vihaavat minua, koska olen vainoharhainen.

11. Rakastan finnien ja rakkuloiden puristelua! Nam ;) Jos jalassani on rakkula, revin sen pois nautiskellen. Rakastan myös nenänkaivelua. Onneksi en syö räkää.

12. Teen usein asioita siksi, että muut saisivat minusta hyvän kuvan. Olenko siis myös narsisti?

13. Ihastun todella nopeasti, enkä jaksa ymmärtää, jos joku ei ole minusta kiinnostunut. (Okei, siis ymmärrän periaatteessa, mutta en osaa käyttäytyä sen mukaan käytännössä).

14. En ole koskaan kertonut äidilleni, että olen pitänyt talossamme hurjat bileet, joista hän ei tiennyt jälkeenpäin mitään. Bileissä tuhottiin äitini Mobilaatti, näkkileivät (joo, Mobilaatin kera), suklaakonvehtirasian makeisista imettiin konjakit ja muuta mukavaa. Hauskaa oli.

Okei, meniköhän tämä hiukan itsensä haukkumiseksi? Eikö olekin tervettä osata suhtautua itseensä kriittisesti :) Nyt kun luin tämän läpi, olen yllättynyt siitä, miten rehellinen olin. Olenko todella näin kamala?